Vaikka Melony nykyään asuukin samassa talossa Serenan kanssa, ei tämä ole raaskinut myydä sitä taloa, jonka hänen ex-miehensä testamentin mukaan kuului hänelle. Melony käy joka viikko paikalla ja raahaa aina Serenan mukaansa - hoitamaan puutarhaa nimittäin. Joten saatte nyt vaihteeksi puutarhaesittelyn Melonyn entisestä talosta.

Tässä aluksi hieman ilmakuvaa asioiden selkiyttämiseksi. Tontti on pieni, mutta Melonylle se on myös rakas. 

Ensimmäinen kasvimaa on sijoitettu käytännöllisesti heti auton parkkipaikan viereen. Serena hieman kummasteli tätä järjestelyä, mutta Mel vakuutti sen piristävän tilaa. Melonyn lempivärit, vaaleanpunainen ja punainen, näkyvät koko puutarhassa. 

Yksittäisen puuterhatuolin luota näkee hyvin kaikkialle puutarhaan sekä myös tielle. Åihan valaistusta suunnitellessä kaikki lamput on jätetty tarkoituksella matalalle tasolle. Näin ne eivät häikäise ketään mutta estävät silti vierailijoita kompastumasta esineisiin ja monttuihin.

Pihakaivo on kaivettu aivan puutarhan reunalle. Vettä siitä ei juurikaan saa, mutta onpahan kyseessä kaunis koriste.

Loput viljelykasvit on ryhmitelty pienen pihalammen ympärille. Tämän vuoksi kaikkia kasveja ei tarvitse kastellakaan niin usein - ne ovat näppärästi kasvattaneet juurensa veteen.

Pihalla on vielä suihkulähde sekä tämä hieman pienempi vesilammikko. Isutuslaatikoissa on lisäksi lukuisia orvokkeja.

Orvokkien lisäksi pihalla kukkivat vain pienet tulppaanipenkit sekä erinäiset koristepensaat.

Entisen hääpaikan tila raivattiin pihan viimeiselle vesielementille, suurelle ja komealle kuumavesialtaalle.

”Ovatko Saint Dismaksen kuvat jo valmiita?” Aretha kysyi nuorelta sudelta, joka oli livahtanut hiljaisesti luolaan. Susi vingahti myöntävästi. ”Hienoa, Burak”, Aretha huokasi. ”Centrumissa tuskin olisi ilahduttu, jos ne taas kerran saapuisivat myöhässä. Olemme oikeastaan suhteessa onnekkaita, kun saimme tilauksen kaupungista vaikka itse asumme maalla.” Nämä sanat lausuttuaan nuori nainen veti syrjään oviaukon peitteenä olevan muovipressun ja laskeutui hiekalle neljän jalan varaan. ”Tavallisessa paikassa?” Burak murahti vastaukseksi.

                      Vastauksen saatuaan Aretha pongahti matkaan suden juostessa hänen vierellään. Maaseudulla romuraudasta koottujen majojen seassa hänen ei tarvinnut piilotella häntäänsä mekon alla, vaan pystyi vapaasti juoksemaan neljällä jalalla. Arethan korvat värähtelivät heidän ylittäessään ensimmäisen dyynin. ”Nichole on taitava maalari. Onneksi hän on myös nopea. En tosin tiedä mitä värejä hän täältä löytää mutta…” Aretha huusi korvissaan ujeltavan tuulen läpi Burakille. Vielä suunnilleen kymmenen minuutin nopean matkanteon jälkeen susi-ihminen sekä dyynisusi saapuivat pieneen hiekkalaaksoon, jossa ei näyttänyt olevan mitään erikoista. Vain aivan tavallinen romuraudasta rakennettu maja ovipressuineen, tosin vähän erillään muista.

                      Aretha nousi jaloilleen ja käveli avoimen ovipressun luo. Juuri ennen kuin hän ehti kurkistaa sisään, ilmestyivät nuoren tytön kasvot oviaukkoon. ”Iltaa, Aretha”, Nichole tervehti ja ojensi tälle valkoiseen lakanaan käärityn suorakulmaisen paketin. Aretha vetäisi lakanan sivuun paljastaen osan ensimmäisestä taulusta. ”Hienoa työtä”, hän myönsi. Kuvasta katsovat ryövärin kasvot olivat niin autenttiset, ettei erehtymisen varaa ollut. Oikeassa alanurkassa erottuivat juuri ja juuri dyynikielen kirjaimet N.E. Nichole Esin.

                      ”Sinulla on hyvin onnekas nimi. Melkein kuin Saint Nicholaus”, Aretha sanoi. ”Ennemminkin kohtalokas”, Burak murahti ääneen. Aretha katsoi sutta ihmeissään. Dyynisudet puhuivat erittäin harvoin ihmisten kieltä ja olivat oman rotunsakin seurassa vaitonaisia. ”Ja minä olen sitten Saint Nichole, vai?” Nichole Esin naurahti ja astui ulos teltastaan. ”Sinun pitäisi varmaan kiirehtiä, Aretha hyvä. Aurinko nousee pian.”

                      ”Voi tuhka! Oh, anteeksi Nichole. Minun todellakin täytyy mennä!” Aretha huudahti nähdessään aamuauringon ensimmäisten säteiden aavistuksia dyyneissä. Hän kietaisi maalaukset nopeasti takaisin lakanan peittoon, sitoi ne selkäänsä ja lähti juoksemaan. Ilman taakkaa Kulkeva Burak ohitti tytön nopeasti heidän kiitäessään takaisin Arethan majalle ja samalla lähemmäs kaupungin ja Centrumin rajaa. Arethan saapuessa hiekkaisena ja hikisenä oli hänen harmaa pukunsa jo asetettu laverille ja verhon takana oli kylpypalju täynnä vettä. Aretha heitti maalaukset laverille puvun viereen ja juoksi verhon taakse.

                      Aretha säpsähteli jatkuvasti kulkiessaan ainoassa oikeassa puvussaan Centrumin katuja. Hänen teräksenharmaa hattunsa oli kallellaan toiselle korvalliselle ja koko hänen pukunsa noudatti samaa soveliasta värilinjaa. Saint Dismas’ta esittävät kuvat olivat nyt käärittyinä harmaaseen kankaaseen hänen suunnatessaan kohti The Real People’s Building of Art’ ia. Nuo harmaat portit olivat kummitelleet hänen mielessään aina joulukuun – tai syvätalvikuun, kuten sitä pitäisi kutsua ihmisten ilmoilla – alusta saakka. Arethan häntä oli tiukasti piilossa harmaan hameen alla.

                      ”Olet oikein ajoissa”, Amrit sanoi. Jos tuo mies olisi osannut myhäillä, sitä hän olisi tehnyt juuri nyt. ”Se on hyvä. Maalaukset”, Valdis sanoi ja ojensi ohuet, laihat käsivartensa vastaanottamaan harmaan käärön. Aretha ojensi sen hätäisesti niiaten ja perääntyi nopeasti pöydän luota ja kolme askelmaa alaspäin pienelle tasanteelle. Amrit avasi harmaan käärön naisen katsellessa. Sitten Valdis alkoi tarkastaa maalauksia. ”Hyvä, hyvä, hyvä… Mikä tuo on?”

Arethalta pääsi kauhistunut henkäys, kun nainen nosti pinosta kuvan nuoresta vauvasta. Jouluaiheisen kuvan. Nichole oli ujuttanut sen mukaan hänen tietämättään! ”Tämä – taulu – kuvastaa – syväntalven – kiellettyä – aihetta…” Amrit puhisi ja hänen kätensä hapuili puvuntaskua.

                      ”Ei!” Samassa korokkeen sivulta, harmaiden verhojen takaa syöksähti esiin suttuinen hahmo, joka esti miestä jatkamasta liikettään. ”Nichole Esin!” Aretha parahti tunnistaessaan hahmon. ”Juokse, Aretha!” Nichole kirkui ravistellessaan Valdisia niskastaan. Se herätti Arethan. Hän käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan ulos kaupungista. Hän ei välittänyt, vaikka häntä luisuikin esiin hameen alta, ei välittänyt, vaikka putosikin juoksemaan neljällä jalalla keskellä Centrumia. Vasta päästessään kaupungin ulkopuolelle hän uskalsi hengittää. ”Nichole on kuollut”, Aretha kuiskasi horisonttiin tähyävälle Burakille. ”Ei”, dyynisusi vastasi. ”Nuori pyhimys elää. Saint Nichole’ on elossa.”

Heh, saatte taas kärsiä vanhoista kirjoituksista. Tämäkin sillä vuosien takana Sinisen Kynän kurssilla valmistunut. Mutta kommentteja saa yhä riipustaa ;)

Hieman vanhempaa tuotantoa tämäkin, mutta päätin nyt pistää julkaisuun ;)

I'm up at night again
Turning in my bed
Thoughs running trough my head
Trying to find a stream
Something not to believe
Something out of here
Something from here or there
Lamp burning low
And my thoughts go
where they don't wanna go
For a while
out of line
Then again
back in time
here or there
anywhere
My thoughts run around again
when I'm up at night again

Tervehdys, tervetuloa tarkastamaan Garpien tämänhetkistä asuinpaikkaa! Toivottavasti tästä selostuksesta on jotakin pientä apua tarinan seuraamisessa.

Aloittakaamme ensin perinteisellä ilmakuvalla. Talo on maalattu luonnonvalkoiseksi Serenan toiveesta. Pihalla on vähän kasveja, mutta tila vaikuttaa niin avarammalta. Myös leikkimökki näkyy tässä kuvassa. Myös kuisti on tilava. 

Tässä alakerran pohjapiirustus. Yläreunassa näkuvät takapihan kuisti ja ensimmäinen alakerran kylpyhuoneista. Halli on erittäin laaja ja ilmava, liikoja seiniä koetettiin vältää. Hallista erotettiin kapea kaistale valkeaksi kylpyhuoneeksi ja työhuoneeksi. Vasemmalla alhaalla on Tulpenin makuuhuone ja kylpyhuone, oikeassa alanurkassa keittiö.

Yläkerran pohjapiirustuksessa näkyy myös leikkimökkiä hieman. Yläkerran eteisestä on erotettu pieni oleskelutila. Yläkerrassa sijaitsevat Severinin ja Nancyn huoneet, joiden välissä pieni koppi lelunrakennuspöydälle. Vasemmassa alanurkassa näkyy Serenan ja Raymondin makuuhuone, oikealla telkkarihuone. Yläkerrassa on vain yksi pesuhuone.

Tässä vähän näkymää kuistilta. Harmaa, valkoinen ja luonnonvalkoinen näkyvät jo täällä pääväreinä. Ulos sijoitettiin myös ulkoshakkilauta sekä pari puutarhatuolia. Muuta mielenkiintoista täällä ei olekaan, ellei kynnysmattoja lasketa. Sisälle siis? 

Ulko-ovista heti vasemmalle käännyttäessä näemme tutun alakerran oleskelunurkkauksen. Sisustus kokonaan Serenan suunnittelema, huone on erittäin valoisa verhottomien ikkunoiden ja monien lamppujen ansiosta.

Sohvanurkkauksesta vasemmalle katsoessa löydämme Tulpenin huoneeseen johtavan oven. Serenan halutessa päämakuhuoneen ja lastenhuoneet yläkertaan Tulpen suostui jäämään alakertaan.

Tulpen valitsi mieleisensä materiaalit vierailtuaan ensin Serenan kanssa kolmessa eri sisustusliikkeessä. Kaikki Tulpenin tärkeimmät tavarat ovat täällä, kuten vanha balettitanko sekä stereolaitteisto Osto ja Myynti- liikkeestä löydettyine vinyylisoittimineen.

Myös massiivipuinen vaatekaappi siirrettiin entisestä asunnosta tänne. Vasemmanpuoleinen ovi johtaa pesuhuoneeseen

Lisäksi huoneessan on vain sänky. Kurkataanko vielä pesuhuoneeseen?

Tännekin valittiin kellertävä värimaailma. Huone on pieni, mutta siellä on kaikki tarpeellinen.

Takaisin halliin tullessamme ensimmäisenä osuu silmään loput oleskelutilasta sekä toisen pesuhuoneen ovi.

Serena päätti valita enemmän puhtaanvalkoisia laattoja ja vesikalusteita tänne. Oikeanpuoleinen ovi johtaa työhuoneeseen.

Täällä on vain kirjahyllyjä, työpöytä, tietokone sekä muutama Raymondin työhön liittyvä luonnos. Hetkinen, keneltä on jäänyt simssi auki?

Tulimme juuri tuosta valkeasta ovesta, nyt näkyy myös tarkemmin alulan "värinvaihdos". Keittiöön ei ole varsinaista ovea, vain oviaukko.

Keittiöstä löytyy lisää valkoista ja vaaleaa puuta.

Ruokapöytä. Seinät on täällä maalattu hieman punertavammalla sävyllä kuin hallissa.

Portaat joiden takana on takaovi, stereot sekä alakerran kolmannen kylppärin ovi.

Yksi niistä huoneist joiden sisustamisesta Serena ja Tulpen olivat täysin yksimielisiä. Valkoista ja vihreän sävyjä, vaihteeksi suihku kylpyammeen sijasta.

Takaisin halliin tullessa näkyy Serenan vihernurkkaus. Vilkaistaanko seuraavaksi yläkertaan?

Vasemmassa alanurkassa näkyy vähän sohvaa. Vasemmanpuoleisesta ovesta pääsee yläkerran ainoaan kylpyhuoneeseen, toinen ovi johtaa telkkarihuoneeseen.

Hieman tummempaa harmaata, vihreät käsipyyhkeet toimivat väripilkkuina.

Televisiohuoneessa on lisäksi musisointivälineitä.

Tv:tä mahtuu katsomaan vaikka koko perhe. Tätäkin huonetta Tulpen ja Serena sisutivat yhdessä.

Hieman yläkerran käytävää. Vasemmanpuolimmainen ovi johtaa Severinin huoneeseen, keskimmäinen lelunrakennuskopperoon ja oikeanpuolimmainen Nancyn huoneeseen.

Nancyn huoneessa on appelsiinikuvioises tapetit ja paljon vaaleanpunaista. Tyttö tosin pitää itse enemmän violetista.

Toisessa päässä huonetta on kaistale tummanharmaata mattoa.

Lelunrakennuskoppero. Tätä huonetta tuskin nähdään tarinassa.

Severinin huone sisustettiin uudelleen entisestä lastenhuoneesta. Täällä on kovin sinistä.

Huoneeseen mahtuu vielä palikkapöytä ja lipasto.

Viimeinen yläkerrassa jäljellä oleva huone on Serenan ja Raymondin makuuhuone.

Tulpen iski silmänsä vanhanaikaisiin pöytälamppuihin, muun sisustuksen Serena valitsi.

Vielä kampauspöytä, lipasto ja nojatuoli. Sitten onkin enää piha esittelemättä.

Takapihan kuisti on pieni ja puinen. Myös maalaustelinettä pidetään täällä.

Tulppaaneita ja yksi Serenan varjelemista omenapuuntaimista. Taustalla näkyy koristepensaita ja naapurissa sijaitseva autokorjaamo.

Leikkimökin ulkoseinät on maalattu laventelin sävyyn.

Takapihalle mahtui vielä yksi omenapuu, kukkaruukku sekä plumeria.

Kun luomme vielä silmäyksen portaiden vieressä kukoistaviin pensaisiin, olemme päässet esittelyn luppuun. Näkemisiin, Goodbye, Auf Wiedersehen, Slán go fóill! Toivottavasti nautitte ja tervetuloa uudelleen. Jos ette muuten ole vielä lukeneet Kolumni Garpin uusinta osaa, löydätte sen tästä.

Kaikki kiinnostuneet kiiruhtakaa siis Kolumni Garpiin.

Ilmestyi aivan juuri Kolumni Garpiin! Kiinnostuneet, kipaiskaa lukemaan se tästä.

ei tänne eikä Kolumni Garpiin tämän viikon aikana, sillä olen Ruotsissa luokkaretkellä. Palattuani koetan sitten saada jotakin matskua julkaistua ;)

Käytän taas hyväkseni vanhoja kuvia. Kolumniin pääset tästä.

Taas käytän hyväkseni vanhaa ennen käyttämätöntä kuvaa ilmoittaakseni sillä Kolumni Garpin uudesta osasta. Kolumniin pääset tästä.